Eero Leppänen
Olen koko vuoden 2013 tekemässä Lapin Kansan verkkoa. Uusien asiakkuuksien vastaanottaminen on hyvin rajoitettua.
Vahva osaaminen. Kokemus. Luotettava kumppanuus. Somesparraus. Rautasilta
UUTTA: Kirjoitan kirjaa Katleena Kortesuon kanssa. Kirjan nimi on:
Uuden työelämän aakkoset
-kuinka saat työn josta tykkäät?
Kirjan kustantaa Docendo ja se ilmestyy syksyllä 2013
Rautasilta on erikoistunut soveltamaan sosiaalista mediaa sinun tai yrityksesti tarpeisiin. Tarpeesi voivat olla markkinointia, tuotekehitystä, asiakaspalvelua, viestintää (sisäistä tai ulkoista), urakehitystä, sosiaalisen pääoman kartuttamista tai brändäämistä. Ja paljon muuta.
Rautasilta hoitaa konsultoinnin, koulutuksen ja konseptit. Räätälöitynä.
Olen Lapin Ely-keskuksen liiketoimintaosaamisen kehittämisen palvelukokonaisuuden sopimuskonsultti.
Olen kouluttanut satoja yrittäjiä, tiedottajia, media-ammattilaisia, markkinoijia, työyhteisöjä.
Yleisradio valitsi minut sadan suomalaisen mielenkiintoisen twiittaajan joukkoon
Ota yhteys sivulta löytyvällä lomakkeella tai:
040 512 63 91
rautasilta@me.com
Referenssilista pyydettäessä!
Ajankohtaista- Ydinosaaminen
- Koulutus ja tausta
- Julkaisuja
- Blogini
- Rautasilta-Facebook
- Twitter
- CV yms.
- Videoitani
- YouTube
- Sijaintini
- Ota yhteys!
-
Ajankohtaista
Toimin vuoden 2013 Lapin Kansan/Alma Aluemedian verkkotoimittajanana.
Kirjoitan Katleena Kortesuon kanssan kirjaa
Uuden työelämän aakkoset
-kuinka saat työn josta tykkäät?
-
Ydinosaaminen
Ydinosaaminen:
- Asiakaskontaktien luominen ja vaaliminen
- Sosiaalinen media ja journalismi & mediataloyhteistyö
- Sisällöntuotanto, sparraus ja opetus. Myös videot!
- Verkkoyhteisöjen luominen ja kaitseminen.
- Organisaatioiden sisäinen kollaboraatio
- Motivaatioluennot
- Modernin viestintä
- KISS
- Digitaalinen jalanjälki matkailussa
KYSY MINUA PUHUJAKSI, KOULUTTAJAKSI, VIESTINNÄN JA MARKKINOINNIN SPARRAAJAKSI, IDEOINTIAVUKSI, SISÄLLÖNTUOTTAJAKSI/SUUNNITTELIJAKSI
-
Koulutus ja tausta
- Taiteen maisteri. Lapin yliopisto
Journalisti. Jyväskylän yliopisto
Mediakouluttaja vuodesta 1991.
Viestinnän ammatillinen opettaja
Yrittäjä vuodesta 2007
Ikä 49
-
Julkaisuja
Interaktiivinen e-kirjani“Siltapalkkeja” on julkaistu Applen iBookstoressa! Lataa se ilmaiseksi iPadiisi!
Sanomalehti Lapin Kansa sosiaalisen median kolumni joka viikko: Helmikuu 2011-heinäkuu 2012
Valmisteilla kirja muuttuvasta työelämästä Katleena Kortesuon kanssa. Kirja ilmestyy syksyllä 2013.
-
Posts
- Mar 16, 13
Chiang Mai 2013, a set on Flickr.
Yleensä suomalaiset ja muutkin skandinaavit suuntaavat tiensä Thaimaassa etelään, meren rannalle. Minä menin perheeni kanssa pohjoiseen. Siellä on viileämpää, jopa alle kolmekymmentä astetta päivisin. Siellä ei ole merta, siellä on vuoria. Siellä ei ole hiekkarantoja, siellä on sademetsää.
Chiang Mai on Thaimaan toiseksi suurin kaupunki, mutta se tuntuu pikkukaupungilta. Ja jokin siinä muistuttaa minua Lapista.
Chiang Maihin tulevat turistit eivät tule löhöämään, vaan aamuisin turistit heräävät aikaisin ja lähtevät retkille. Autot suhailevat pitkin kaupunkia ja lastaavat porukoita lavalleen.
Sitten mennään metsään, vuorelle, alkuasukasheimon luokse, jokilautalle tai maastopyöräilemään kuten minä. Vaimo ja tytär menivät kokkikurssille.
Chiang Maissa ollaan aktiivisia päivät. Illalla syödään hyvin ja tehdään ostoksia. Eikä siellä suinkaan ostella halpoja imitaatiomerkkejä vaan käsityötä!
Käsityötä turisteille myyvät ja valmistavat alkuperäiskansa Hmongit ja myös paikallisen yliopiston muotoilijat, vaikkapa viereisissä kojuissa. ”Sunday night walking street” on pari kilometriä pitkä markkinapaikka, joka on kuin Rovaniemen Wanhat markkinat ja Ravintolapäivät yhdessä ja potenssiin kolmesataa.
(julkaistu Lapin Kansassa 16.3. 2013. Päiväkirja-palstalla. Ilman kuvia)
Lapin matkailu on aika lailla samanlaista kuin turismi pohjoisessa Thaimaassa. Tännekään ei kukaan tule löhöämään. Päivisin riittää aktiviteetteja, mutta riittääkö iltaisin?
Entä onko tarjolla tarpeeksi dissainia ja paikallista purtavaa? - Feb 19, 13Vietän siis 50-vuotispäivääni. Ovella ei ole onnittelijoita kunnanviirien kanssa. Itsekseni tässä myhäilen: olen käynyt potkukelkka-lenkillä (uusi sporttimalli), saunassa ja nyt maistelen Kukko-olutta ja kirjoitan. Joku liitto, johon en edes kuulu, on neuvotellut tämän päivän minulle palkalliseksi vapaaksi. Kiva, sanon minä.Mutta siis, minun piti kirjoittaa siitä, että minkälaista se viisikymppisen elämä on! 90% esimerkiksi minun Facebook-kavereistani on alle tuon maagisen luvun.Ehkä tämä on turhaa. Tästä voi tulla pitkä jaaritus ja alle viiskymppiset eivät ehdi sellaisia lukea. Yli viiskymppisille taas tämä voi olla tuttua ja heillä voi olla toinen väitöskirja nyt juuri herkässä vaiheessa ja kuudestoista maratonikaan ei juokse itsestään.En aio tässä katsella taaksepäin. Nyt on sellainen tunne, että pitää katsoa eteenpäin.TyöAloitin sitten taas alusta. Mutta en tyhjältä pöydältä. Haluan uskoa, että työssäni näkyy kaikki se mitä olen oppinut ja mitä olen kokenut. Uskon, että se säteilee myös työyhteisöön jollain tavalla.Helppoa tällainen ainainen uudelleen aloittaminen ei ole. Mutta ehkä se ei ole suoranaisesti ikäkysymys. Sitä vain asettaa itsensä tässä iässä sellaisiin raameihin, joissa alusta aloittaminen ei ole kovin yleistä.Energisoivaa se kyllä on. Olen aivan varma, että työelämäni parhaat vuodet ovat vielä edessäpäin. En kyllä ole tallannut tavanomaisia urapolkuja. Kyllästyn aika helposti.Tulevaisuudessakin tulee siis luultavasti tapahtumaan isoja muutoksia.Sekin kyllä, että siirtymiseni yrittäjästä palkkatöihin yleensä mahdollistui tässä iässä todistaa siitä, että median luomat mielikuvat asioista eivät aina pidä paikkaansa. Viisikymppinen voi saada töitä.Kunto/terveysMielenkiintoinen keskustelunaihe. En ole ehkä parhaassa kunnossa, mitä koskaan, mutta tunnen itseni terveemmäksi kuin koskaan. Nautin myös liikunnasta enemmän kuin koskaan aikaisemmin ja käytän siihen enemmän tunteja.Nautin nimenomaan ulkoilmasta ja haalin uusia lajeja, niinkuin tänään ketkupolkkailun. Enää ei myöskään tarvitse miettiä sitä, että miltä näyttää kun tuolla liikkuu menemään. Ai miksi ei? No, siksi että tottakai kaljamahainen kaljupää liikkumassa näyttää hyvältä!PerheVaikka en elä enää ruuhkavuosia, lähipiirissä tapahtuu juuri nyt paljon. Siellä tapahtuu pakahduttavan ilahduttavia asioita, haikeita asioita ja surullisia asioita. Kaikkia yhtä aikaa.Koskaan aikaisemmin en ole ollut tällaisessa tunteiden myrskyssä: ihmiselämän kaikki vaiheet ovat näkyvissä ja käynnissä juuri nyt. Lähellä. Hurjaa.Toisaalta. Kuulin juuri vitsin siitä kun uskonoppineet keskustelivat siitä milloin elämän voidaan katsoa alkavan. Katolinen sanoi tietysti, että hedelmöittymisessä. Luterilainen argumentoi, että syntymässä. Rabbi sanoi, että silloin kun viimeinen lapsi muuttaa pois kotoa.Mitä teen seuraavaksi?Palaanko esimerkiksi yrittäjäksi? En tiedä. Se oli kivaa, mutta minun luonteellani siitä ei ansaitse tarpeeksi. Ei yrittäjä saa olla ”ota tai jätä”-tyyppiä. Tai ainakin sellaiset menestyjät ovat harvassa.Jatkanko Lapin Kansassa? Se ei tietysti ole pelkästään minusta kiinni, mutta se asettaa nyt niin kutkuttavia haasteita, että olen heittäytynyt siihen täysillä mukaan. Ja vuosi on kyllä aika lyhyt aika niihin kaikkiin haasteisiin vastata.Kirjoitanko sen kirjan, josta minulla ja Katleena Kortesuolla on jo sopimus kustantajan kanssa? Kyllä, toivottavasti. Tänä keväänä vaan tuntuu ilmestyneen aika monta hyvää kirjaa täsmälleen samasta aihepiiristä, josta meillä oli tarkoitus kirjoittaa (uusi työelämä). Tämä täytyy miettiä nyt uudelleen.Mutta ihan kohta seuraavaksi pukeudun lempiasuuni: mustiin sortseihin, valkoiseen pitkähihaiseen puuvillapaitaan ja sandaaleihin ja painun lempikaupunkiini Chiang Maihin. Sen lähistöllä kiipeän viidakkovuoren huipulle ja pyöräilen sieltä alas maastopyörällä.
- Jan 17, 13
(Kirjoitus on päiväkirjamerkintä Lapin Kansassa 17.1. 2013)
Hyppäsin vuoden alusta liikkuvaan junaan. Viiden ja puolen vuoden yrittäjyyden jälkeen tulin tänne Lapin Kansaan. Työnkuvani on verkkotoimittaminen ja pitemmällä tähtäimellä varmaan verkon kehittäminenkin.
Aamuvuoro alkaa jo puoli kahdeksalta ja iltavuorojakin on puolet. Uudet rutiinit vaativat totuttelua.
Junassahan on tietysti ongelmana sen raiteet. Yrittäjät ovat usein vapaita sieluja, joita raiteet ahdistavat. Junahan menee tunnetulle asemalle. Silloin kun määränpää on tuntematon, on arjessakin seikkailun tuntua.
Minulle, viisikymppiselle miehelle palkkatyö tekee kuitenkin hyvää. Ihan yksin yrittäminen on yksinäistä puuhaa.
Yrittäjän sosiaaliturva on heikoissa kantimissa. Täällä nämä asiat ovat järjestyksessä. Lisäksi ympärillä on yhteisö raudanlujia ammattilaisia, jotka estävät ihan tolkuttoman mokailun.
Työelämä vaatii nykyisin aika joustavaa asennetta, oli sitten palkkatöissä tai oman itsensä herra. Uusia taitojakin on hankittava ja henkilöbrändi pitää olla kunnossa. Näköjään silti viisikymppinenkin voi saada töitä, vaikka mediassa usein annetaan ymmärtää toisin.
Itse pohdiskelen näitä asioita nykyään tosi paljon, sillä kirjoitan eräänlaista uuden työelämän selviytymisopasta erään toisen kirjoittajan kanssa. Kirja ilmestyy syksyllä.
Taidan olla itseni koekaniini. Parikymmentä vuotta mediaopettajana, viitisen vuotta asiantuntijayrittäjänä ja nyt teen taas uutta uraa toimituksessa. Uuden opettelua ei voi lopettaa.
Tuon kirjoitin Lapin Kansaan. Tänne kirjoitan vielä, että siirtyminen sosiaalisen median saarnamiehen roolista uutismiehen rooliin on avannut silmäni monella tavalla. Monet saarnaamani "totuudet" ja "sosiaalisen median lainalaisuudet" ovat näyttäneet ihan toiselta nyt kun teen someakin eri näkökulmasta.
Tuntuu, että Yhden Asian miehenä sokeutuu, tai ainakin sulkee silmänsä monelta sellaiselta jutulta, joka ei sitä Yhtä Asiaa tue. Mutta ne ajatukset eivät ole vielä kypsyneet kirjoitettavaksi asti. Elämme mielenkiintoisia aikoja! - Dec 21, 12Rautasilta nostetaan jäähylle vuodeksi. Kesken olevat projektit toki viedään loppuun ja sisällä olevat tarjoukset ovat voimassa. Ja kirjakin tehdään suunnitelmien mukaisesti. Mutta uusia asiakkuuksia ei haeta. Ainakaan vuoteen.Journalismi kiinnostaa minua. Journalismi on suurimmassa murrosvaiheessaan sitten ties minkä. Ja sanomalehtien pitää ottaa verkko (paremmin) haltuun. Haluan olla siinä mukana. Uskon, että minulla on siihen annettavaa.Kun itse opiskelin journalismia, ei verkkoa edes ollut. Sähkökirjoituskoneet olivat toimittajan teknisin vempele. Se on hauska tausta tulevalle tehtävälleni uuden ajan airueena ja osaajana, eikö totta!Tämä on hyvä vaihe siirtyä hetkeksi pois ”some-evankelistan” yrittäjäntöistä. Koen, että siellä en enää oikein kehittynyt siinä määrin kun halusin. Toimeksiannot olivat yhdenmiehen yritykselle aina aika pieniä ripsahduksia. Olen jo pitkään palanut halusta päästä tekemään, en ”pelkästään” puhumaan! Nimenomaan tekemään jotain pitempää duunia, kenties jopa porukassa.Sosiaalisessa mediassa minua ei enää niinkään kiinnosta sen esittely yrityksille ja organisaatioille. Minua kiinnostaa se mitä sen avulla voi tehdä ja haluan myös tehdä sitä. Yrittäjyyskään ei ole minulle koskaan ollut mikään itseisarvo vaan sen duunin mielekkyys, mitä kulloinkin teen.Nyt menen tekemään Lapin Kansaan verkkotoimittajan duunia. Talossa kyllä tiedetään minun osaamiseni, joten uskon, että pääsen vaikuttamaan siihen miten Alman verkostossa tehdään verkkojournalismia ja kenties verkkoprojekteja muutenkin. Ja sitä minun ei tarvitse tehdä yksin, vaan yhteistyökuviot konsernissa ovat valmiina.Mutta teen siellä myös silkkaa perusjournalistista työtä. Sitäkin tarvitaan. Ehkä enemmän kuin koskaan.Rautasilta-blogi ja Rautasilta-FB-sivu sekä tietysti twitter-tili eivät lähde jäähylle. Ehkä niihin tulee ensi vuodeksi enemmän journalistisia teemoja.
- Dec 11, 12
Sosiaalisen median seuraava askel. (Alkuperäinen video facebookissa paremmalla laadulla: https://www.facebook.com/photo.php?v=10151174690177507
- Nov 01, 12Olen tykännyt Facebookissa yli kahdeksasta sadasta sivusta. Haluaisinko silti niiden kaikkien päivitykset uutisvirtaani? En. En todellakaan.Tärkeimmät sivut olen lisännyt FB-listaan, jota voin aina siloin tällöin tarkastaa kun haluan nähdä kuulumiset.Viime päivinä noussut älämölö siitä kuinka vaikea on saada materiaaliaan näkyville edes tykkääjille on Sandy vesilasissa, joka perustuu väärinkäsitykselle siitä, miten suurin osa ihmisistä käyttää Facebookia.Sivun tykkääjäksi aletaan kun kaveri pyytää tai tunnetaan lievää sympatiaa tai halutaan osallistua tyhjänpäiväiseen arvontaan. Sitten se useinmiten unohdetaan. Sivun tykkääminen ei ole tilaus, tyyliin: ”JAKAKAA MINULLE MINUN JOKAPÄIVÄINEN BRÄNDITIETONI.” Jos niin luulette, niin luulette brändistänne ihan liikoja. Sori nyt vain.Jos haluatte tunkeutua ihmisten silmämunille niin lähettäkää niille sähköpostia ja ostakaa isoja ilmoituksia lehdestä ja telkkarista. Mutta minä kun luulin, että sosiaalisen median juju nimenomaan oli, että EI PAKOTETA SITÄ VIESTIÄ IHMISTEN VERKKOKALVOLLE!TYKKÄÄ-JAA-VOITA, kilpailut ovat saaneet yritysten sivuille satamäärin niitä tykkääjiä. HIIIHAA? SO WHAT? Kilpailut ovat paitsi sääntöjen vastaisia, niin myös juuri sitä asiakkaiden silmille hyppimistä, mitä perinteinen markkinointi on ja mistä piti päästä eroon. Ja sillä ei pitkälle pötkitä sosiaalisessa mediassa. NIILLÄ JAKAJILLA ON MIELESSÄ VAAN ARVONTA! eivät ne välitä teistä yrityksenä. joten ne EIVÄT OLE MINKÄÄN ARVOISIA seuraajina.Joten kerrataan vielä ne pari juttua joilla teette tehokkaampaa näkyvyyttä Facebookissa.
1.Puhukaa ratkaisuista, älkää puhuko tuotteista. (ihan perussääntö kai
2.Miettikää mikä seuraajianne yhdistää ja tuottakaa sisältöä siitä lähtökohdasta. (jos seuraajianne kiinnostaa saada ilmaista kamaa arvonnoista niin good luck with that!)
3.Käyttäkää harkiten maksullista näkyvyyttä statuksilla (hui kauhistus, niin: IHAN OIKEETA RAHAA). Se muistuttaa niille sadoille seuraajille, jotka ovat unohtaneet seuranneensa teitä, että olette olemassa.
4.Lopettakaa ”hyvää päivää-kirvesvartta” -päivitykset!
5.Älkää miettikö niitä, jotka eivät päivityksiänne saa, vaan huolehtikaa niistä, jotka saavat. Ne ovat teille kullan arvoisia 6.Jos tavoitatte koko ajan alle 30% tykkääjistänne, teette jotain ihan väärin, mutta jos sivunne on jo monta vuotta vanha, tykkääjissänne on paljon niitä, jotka ovat unohtaneet teidät, ainakin se 30%! - Oct 11, 12Me sosiaalisen median konsultit korostamme ihan liikaakin sitä, että sosiaalisessa mediassa ei tekniikka ole tärkeää, vaan toimintatapojen muutos.Mutta kyllä se tekniikkakin on tärkeää. Nyt kun olen konsultoinut somesta reilua sataa yritystä niin voin nöyränä myöntää, että olen välillä yrittänyt opettaa lentämään, vaikka liikkumisen ajatuskin on ollut vielä vieras.Siispä olen koonnut listan yrittäjille niistä teknisistä perustaidoista, jotka on pakko olla, jos aikoo tehdä edes auttavasti tehokasta läsnäoloa sosiaalisesta mediasta.
- Hanki älykännykkä ja opettele käyttämään sitä. Tee se heti. Parin vuoden sisään juuri kukaan ei enää käytä sosiaalista mediaa millään läppäreillä, vaan mobiililaitteilla. Niissä on sitä paitsi käyttökokemus ja ominaisuudet erilaiset kuin tietokoneella, joten sinun on ymmärrettävä sitä maailmaa. Älä viivyttele tässä asiassa enää sekuntiakaan!
- Opettele Facebookin perusominaisuudet. Hämmästyttävän moni yrittäjä häärii Facebookissa vain kirjoittamalla statuspäivityksiä. Se ei riitä. Sinun on opittava tägäämään ihmisiä ja toisia yrityksiä, sinun on osattava käyttää Facebookia Sivuna ja sinun on osattava jakaa eritasoisia ylläpitäjätunnuksia. Sen lisäksi sinun on tiedettävä miten maksullinen näkyvyys Facebookissa toimii, sinä tarvitset sitä.
- Hanki (edes alkeelliset) kuvaustaidot. Se älykännykkä riittää hyvin, jos osaat käyttää esimerkiksi Instagramia. Kuvaa myös videota, mutta älä heilu! Huomiota ei saa, jos ei osaa käyttää visuaalisuutta apuna. Sieltä älykännykästä on saatava kuva samantien jakoon. Opettele!
- Ota selvää, mikä on Instagram, Twitter, Pinterest ja Foursquare ja miten ne toimivat! Voi olla, että ne eivät sovi yritykseesi, mutta ota niistä selvää. Ne voivat sopiakin!
- Jos tuotat merkityksekästä sisältöä, opettele julkaisemaan se myös blogiin. Monella sosiaalisen median alustalla, esimerkiksi Facebookilla, on töpöhäntä. Jutut katoavat hakukoneiden tavoittamattomiin. Blogissa on pitkä häntä. Sinne keräämäsi pääoma säilyy. Mutta jos sisältösi on höttöä niin ei sillä sitten ole mitään merkitystä. Missään. Koskaan.
+ Jos olet Facebookissa, hanki ainakin 400 seuraajaa. Yhtään vähempi ei riitä. Jos olet tehnyt kohdan 2 kunnolla, tiedät miksi. - Sep 17, 12Sain viikonloppuna sähköpostiini ihan mukavaan sävyyn kirjoitetun viestin henkilöltä, jota en tuntenut ennestään. Viestissä minulta kysyttiin: ”mikä on sosiaalisen median ansaintamalli?” Vastasin näin:Hei Esa! En minä tiedä, mikä on sosiaalisen median ansaintamalli! Mutta mikä on puhelimen ansaintamalli, tai kynän? Kirjoittamisella tai puhelinsoitoilla, tai puheluihin vastaamisella on miljoonia ansaintamalleja. Ne ovat vain välineitä, joilla tehdään jotakin.Sosiaalisen median kautta yritykset, organisaatiot ja yksittäiset ihmiset ovat saaneet vaikuttamisvälineitä. On aika lailla omista taidoista ja mielikuvituksestakin kiinni, miten noita välineitä käyttää.Välineitä on jo käytetty vallankumouksiin ja lakimuutosten ajamiseen, hyvien asioiden puolustamiseen ja hirveiden ennakkoluulojen teholevittämiseen. Joku myy niillä välineillä tehokkaasti koiranruokaa.Ei meidän, Esa kannata varmaan enää miettiä jotain tiettyä mallia,Malli vaihtelee tilanteen mukaan.Kysyit tämän kysymyksesi sähköpostilla. Kun minä vastaan Sinulle sähköpostilla Sinä saat vastauksestasi jotain irti ja Minä joudun vastatessani miettimään näitä asioita jälleen kerran. Sosiaalisen median välineillä tämä keskustelu tavoittaisi laajemman ihmismäärän. Siihen voisi kirjottaan oman mielipiteensä useampi ihminen, siellä voisi tulla lisäkysymyksiä ja lisävastauksia, joihin kuka tahansa voisi vastata ja kuka tahansa lukea. Tieto kumuloituisi ja kenties muodostuisi uutta tietoa, jotka kuka tahansa voi käyttää!Lisäksi minun asiantuntijastatukseni saisi lisäarvoa tästä keskustelusta (voisi se tietysti vähentyäkin) ja voisin sen takia hyvinkin perustella valintani käyttää tämän keskustelun käymiseen käyttämääni aikaa. Sinä, tai joku muu lukija voisi jopa vaikuttua keskustelusta siinä määrin, että suosittelisi palvelujani jollekin!Esitit viestissäsi hyvän pointin siitä, kuinka sosiaalinen media tuntuu nyt hyödyttävän niitä, jotka haluavat olla esillä ja osaavat kirjoittaa ja käyttää julkisuutta taitavasti. Varmasti näin onkin asia! Mutta, Esa, näkisitpä minut joskus jossain ”verkostoitumistapaamisessa” tai muussa yhteistapaamisessa. Saan ääneni siellä aika huonosti kuuluville ja vetäydyn usein syrjään ja ajattelen omiani. Minusta tämä sosiaalinen media tasoittaa ja demokratisoi tilannetta ja antaa meille ujommille tilaisuuden sanoa sanottavansa ja osallistua keskusteluun! Saan siis ääneni kuuluville, vaikka livekeskusteluissa koenkin usein tulevani äänekkäämpien, nopeampien ja rohkeampien ihmisten jyräämäksi.Kysymykseesi sosiaalisen median ansaintamallista vastaan ehkä jotenkin näin: nyt meillä on enemmän, tehokkaampia ja tasa-arvoisempia tapoja luoda suhdeverkostoja asiakkaisiimme, heimoihimme, yhteistyökumppaneihimme ja kollegoihimme. Luomme siitä ansaintaa sillä tavalla kuin osaamme!Olet varmasti oikeassa myös siinä, että ikäisemme (olen 49-vuotias) ihmiset kokevat sosiaalisen median maailman vieraana. No, aina voi oppia uutta! Niin minäkin tein! Ja vaihtoehtohan voi olla se, että jos ei opi, ne, jotka osaavat, ottavat kaiken vallan. Niinhän se kehitys on aina tainnut mennä!Kiitos viestistäsi. Blogikirjoitushan tästäkin taisi tulla. Kaikkea hyvää sinulle ja toivottavasti näemme joskus koulutuksissani!Eero LeppänenRovaniemi
- Aug 23, 12Viimeisen 9 kuukauden aikana olen klinikoinut sosiaalisesta mediasta noin 60 yritystä. Osa yrityksestä on ottanut myös lisäpäiviä ja siellä ollaan menty vielä syvemmälle ja edetty konkretiaan.Minulla alkaa olla aika hyvä kuva siitä, mistä ainakin PK-yrityksillä kiikastaa sosiaalisen median asioissa. (Isot yrityksethän menevät ihan omia, usein teknokikkareisia polkujaan näissä asioissa.)Keskustelen yritysten kanssa, kyselen, koetan päästä siihen ytimeen, jossa heillä voisi olla sosiaalisesta mediasta apua liiketoiminnassaan. Nyt, ensimmäistä kertaa historiassa, julkistan näitä kysymyksiä:20 kysymystä, joita yrityksen on kysyttävä itseltään toimiessaan sosiaalisessa mediastaCopyright Eero Leppänen/Rautasilta
- Mikä erottaa yrityksesi muista saman alan yrityksistä?
- Mistä olet yrityksessäsi eniten ylpeä?
- Kuinka paljon yritykselläsi on aikaresurssia käyttää sosiaaliseen mediaan?
- Minkälaista lisäarvoa asiakkaasi voisivat tuoda sosiaalisen median alustoillesi?
- Mitä yrityksiä itse arvostat sosiaalisessa mediassa?
- Onko sinulla ystäväyrityksiä sosiaalisessa mediassa, joiden kanssa voisit vaihtaa sisältöjä?
- Onko yritykselläsi henkilökuntaa, joka tekisi sosiaalisen mediaan sisältöjä? (myös muuta kuin markkinointi- tai tiedeotusväkeä?)
- Onko sinulla ajatusta siitä miten yrityksesi seuraajat ja tykkääjät edistävät liiketoimintaasi?
- Onko sinulla tarpeeksi osaamista, että pystyt tehokkaasti seuraamaan liikennettä alustoillasi?
- Oletko valmis käyttämään maksettua mainontaa Facebookissa?
- Onko sinulla välineitä tai osaamista ottaa kuvia?
- Oletko valmis hankkimaan itsellesi ja henkilökunnallesi koulutusta sosiaalisesta mediasta?
- Oletko valmis jatkamaan tätä koulutusta myös jatkossa kun alustat muuttuvat ja niihin tulee uusia ominaisuuksia?
- Jos sinulla on jo joku sosiaalisen median alusta käytössä, mikä on parasta, mitä siellä on tapahtunut?
- Mitä sinä haluaisit, että alustalla tai sen kautta tapahtuisi?
- Miten suhtaudut kritiikkiin, jota saat tai saisit sosiaalisen median alustallasi?
- Kuinka monta kertaa viikossa päivitäisit Facebook-sivuasi
- Oletko valmis antamaan asiakkaidesi muokata brändiäsi?
- Mitä kysymyksiä haluaisit kysyä asiakkailtasi tai potentiaalisilta asiakkailtasi?
- Mikä on tärkein asia, jonka mielestäsi jätin kysymättä?
Eli: sosiaalinen media ei ole kasa alustoja, vaan sen käyttö menee yrityksen olemuksen, persoonan ytimeen. Ja tekee siitä tuottavampaa liiketoimintaa.Näiden kysymysten läpikäyminen ja niistä nousseet lisäkysymykset ja -keskustelut luovat pohjan sosiaalisen median strategialle. Joskus ne johtavat myös sellaiseen lopputulokseen, että yritys päättää, että sosiaalinen media ei ole heidän juttu. Sekin on hyvä tulos.Rautasillan ja Reddo Partnersin tuplaklinikasta, tehokatsauksesta yrityksesi markkinointiin ja sosiaaliseen mediaan löydät lisätietoja täältä: http://tuplaklinikka.com/Metodia tullaan käyttämään myös Bisnesmuotoilua satasella -projektissa Rovaniemellä - Aug 08, 12
Olen loman jälkeen tehnyt mediakäsikirjoitusta tai mediastrategiaa tai sosiaalisen median strategiaa tai somesuunnitelmaa eräälle projektille.
Sen innoittamana avaan nyt oman yritykseni markkinointia. (tai miksi sitä nyt kutsuisikaan!)
Vaikka pyrin uudistamaan ajatteluani usein, yksi slogan on aina sama: "Tee yksinkertaista. Tee selkeää! Tee persoonallista! Tee inhimillistä" Se pätee siihen mitä teen asiakkailleni ja se pätee omaan toimintaani. Aina se ei tietystikään ole onnistunut.
Yritän myös itse tehdä esimerkillistä läsnäoloa sosiaalisessa mediassa. Minua ihmetyttää yritykset (ja niitä on paljon), joilla on tarjoomassaan sosiaalisen median palveluita ja jotka itse kuitenkin "loistavat" poissaolollaan tai supertylsällä läsnäolollaan. Vai ostaisitko sinä puvun myyjältä, joka pukeutuu rääsyihin? Luottaisitko hammaslääkäriin, jolla on huonot hampaat?
Eli jos ostat sosiaalisen median palveluja katso ensin miten palvelun tarjoaja tekee sitä itse, tai pyydä jotakuta muuta arvioimaan sitä.
Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että tekisin asiakkailleni aina samanlaista läsnäoloa kuin omani on. Inhimillistä bisnestä ei rakenneta lainapeitteisiin.
Blogi.
Tämän tärkeys vaihtelee. Lapin Kansan kolumnointi tietysti tavallaan pilasi tämän blogin. Määrämitta ja lukijakunnan diversiteetti maakuntalehdessä rajasi käsittelytapoja ja energia ei riittänyt muihin kirjoituksiin kuin kolumneihin. Nyt kolumni on katkolla ja tilanne voi muuttua.
Tässä blogissa avaan ajatteluani ja autan itseäni (ja toivottavasti myös muita) ajattelemaan. Kerron tässä, että mistä Rautasilta on tehty. Syvennän ja teen välillä uskaliaitakin ajatuhyppyjä. En ajattele täällä kovin kaupallisesti, mutta pyrin ajattelemaan omilla aivoillani, en pelkästään sitaateilla tai linkityksien kautta.
(Blogin historia on muuten pitkä. Aloitin tämän henkilökohtaisena blogina 2005 ja muutin sen suitsait yritysblogiksi viisi vuotta sitten. Kaikki kirjoitukset löytyvät silti yhä.)
Twitter.
Pääasiassa linkitystä, kuratointia. Seuraajani löytävät sen kautta hyödyllistä tietoa ja luultavasti tietävät sen. En ole kuitenkaan ainoa, joka sellaista tietoa jakaa, joten ehkä lukuisat seuraajani (n.2000) pitävät myös muusta materiaalistani: valokuvia, välillä hulluttelua ja ihan vaan innostumista jostain hetkestä. Kohokohta oli pääsy Ylen 100 mielenkiintoisinta-listalle.
Intomielisin twiiteröinti sijoittuu n. kolmen vuoden päähän
Tiivistäen: inhimillistä ja persoonallista, pääasiassa asiaa, mutta välillä ihan lapsellista. Näin vaikka twitter-tilini on yritykseni.
Slideshare.
90% opetusmateriaaleistani päätyy tänne. What you see is what you get. Minulta (enkä ole ainoa) lainataan paljon (myös epäeettisesti) tätä kautta. Siitä vaan kai sitten.
Asiantuntijabrändi tarvitsee Slidesharea.
Facebook -yrityssivu.
...on Rautasillan kruununjalokivi, lempilapsi. 30% yritykseni tekemisiä ja tekemisieni mainontaa. 10% sidosryhmieni uutisia. 60% Tärkeimpiä Asioita Sosiaalisessa Mediassa Juuri Nyt. (eli twitterin parhaat suodatan tänne)
Pyrin olemaan ainakin Facebook-uudistuksissa Aina Ensimmäinen. Se joka kokeilee ja testaa ja kertoo ensi fiilikset ja näyttäää miten se tehdään ja miltä se näyttää.
Yritän keskustella. Rautasillan sivulla on itseäni fiksumpia ihmisiä seuraamassa ja kommentoimassa, joten saan tältä sivulta paljon. Kysyn, kannustan ja minua kannustetaan.
Tätä kautta tietoisuus yrityksestäni leviää parhaiten. Minut tunnetaan Facebookin kautta inhimillisenä ja itseironisena, mutta luultavasti myös osaavana. Jotkut voivat pitää huvittavana ja epäuskottavana.
Tätä kautta tulee 50% yritykseni asiakkaista.
Kotisivu:
Tämän kanssa olen kipuillut paljon. Nyt olen tyytyväinen. Tein keväällä vähän tällaisen henkilöbrändiä pönkittävän ratkaisun. Sivulle integroituu somet hauskasti ja sitä on helppo päivittää. Kyllä tämän kautta jotain bisnettiä tulee. Esittää asian yksinkertaisesti. Eikö?
Muut:
Facebook-profiili:
Henkilökohtaisia juttuja, hyvin vähän työasioita. Paljon julkisia päivityksiä. Paljon kuvia. Paljon myös kavereita, joita en hirveän hyvin tunne. Tilaajiakin noin sata.
Google+:
Niin mitä siitä? Pidän siellä paikkaa.
Pinterest:
En käytä aktiivisesti itse. Siellä on esimerkinomaiset ilmoitustaulut.
LinkedIn
Täällä olen ollut kaikkein kauimmin. Mutta en ole kovinn aktiivinen. Vähän tylsä paikka.
Kiitos sinulle, joka jaksoit lukea tähän asti. Minulla on pieni yhteistyö käynnissä Groupon City Dealin kanssa. Niinpä lahjoitan 35 euron lahjakortin mahtavimmalle kommentille joka tulee tästä kirjoituksesta tähän kommenttiboksiin tai Facebookin statukseen. Keep on rockin'! - Jul 02, 12
(Lapin Kansan Somekolumni 1.7. 2012)
Oletkos kuullut uutisia Islannista vähään aikaan? Jos luulet, että maa kärsii vielä parin vuoden takaisesta rajusta finanssikriisistä ja tuhkapilven romahduttamasta turismista, olet väärässä!
Viime vuonna Islannissa tapahtui paljon ja nopeasti. Siitä ei juurikaan uutisoitu esimerkiksi meillä Suomessa. Ehkäpä siksi, että Islannin tapahtumat olivat positiivisia ja täällä haluttiin velloa eurokriisissä.
Monet kutsuvat silti sitä, mitä Islannissa tapahtui vallankumoukseksi. Suuri osa siitä tehtiin sosiaalisen median avulla.
Parlamentti Islannissa vaihdettiin ja siitä alkoi uusi nousu. Perustuslaki kirjoitettiin uusiksi. 950 sattumanvaraisesti valittua kansalaista mietti miten synnytettäisiin uusi perustuslaki. Heidän ideansa mukaan perustuslakia sai ideoida sosiaalisessa mediassa, kaikki kanavat olivat käytössä: Facebook, YouTube, Twitter yms. Lakia valittiin kirjoittamaan 25 ei-poliittista Islannin kansalaista. Projekti oli menestys.
Samaan aikaan Islannin turismi elvytettiin suurnousuun, niinikään sosiaalisen median avulla. Lähtökohdaksi otettiin sanonta, että Islannissa kaikki ovat ystäviä kunnes toisin todistetaan. Kampanjan motto oli someen sopiva ”Islanti haluaa olla ystäväsi.”
Voiko tällainen olla mahdollista muualla? Islannissa on ainoastaan 300 000 asukasta, joten siellä se oli ehkä helpompaa kuin vaikka Suomessa.
Mutta entäs Lappi? Meitä on 160 000. Meillä on nyt toiveikas mieli. Meillä se voisi onnistua. Kuka ottaa aloitteen? Lapin Liitto?
Somen syövereissä-palsta jää nyt kesätauolle.
Islanti twitterissä
Islanti Facebookissa
Tämä juttu Lapin Kansan sivulla - Jun 14, 12(Lapin Kansan some-kolumni)Kirjoitan tätä kolumnia Hvarin saarella, Dalmatian rannikolla Kroatiassa. Hvarilla sanotaan olevan Euroopan vanhin organisoitunut turismi. Saarella onkin, todentotta kaikki kohdallaan.Olemme täällä omatoimimatkalla. Hotellin etsin Tripadviser-palvelusta. Siellä on paljon hotelliarvosteluja ja kun niitä osaa tulkita oikein, löytää mieleisensä helposti. Samasta palvelusta huomasin, että yksi tuttuni oli käynyt saarella.Lentomatkalla tein jo ensimmäiset merkintäni ja jaoin ensimmäisen matkavalokuvani sosiaaliseen mediaan. Norjalaisyhtiö on tajunnut tehdä lennonaikaisesta nettiyhteydestä itselleen mainosvaltin. Edelläkävijä saa paljon ilmaista mainosta, kun kaikki haluavat kertoa olevansa taivalla netissä.Hotellin valinnassa oli tärkeää myös ilmainen nettiyhteys. Halvemmilla yösijoilla ne ovatkin jo yleensä, kalliimmissa niistä täytyy maksaa ekstraa.Heti hotelliin tullessani kirjaudun Foursquare-palveluun ja etsin hyviä vinkkejä lähiseudulta. Jätän itsekin palveluun vinkkejä kännykälläni esimerkiksi hyvissä ravintoloissa käydessäni, ainakin jos niissä on nettiyhteys.Lomaterveiset jätän Facebookiin. Lataan sinne myös muutamia kuvia. Postikortteja olen lähetellyt viimeksi vuosia sitten. Palvelu onkin kätevä matkapäiväkirja.Huomenaamulla kun lähden rankalle pyöräreissulle läheiseen vuoristoon, reitti ja kuvat päätyvät samana iltana netin liikuntayhteisöön. Sieltä joku saa tarkat tiedot reitin vaativuudesta kun itse on lähdössä samoihin suuntiin.Pyörälenkkini Hvarilla: http://runkeeper.com/user/rautasilta/activity/93675886 ja http://runkeeper.com/user/rautasilta/activity/94117919 Profiilini Foursquare-palvelussa: https://foursquare.com/rautasiltaHvar-valokuviani Flickr-palvelussa: http://www.flickr.com/photos/mediaope/sets/72157630063002067/
- May 30, 12
Rautasilta täytti viime viikolla viisi vuotta. On siis aika taas miettiä mennyttä ja pohtia tulevaa. Lupaan olla ytimekäs, vaikka Lapin Kansan kolumnin 1400 merkin rajoitus ei nyt rajoita.
Juttamaisesti voisin ihan ensimmäiseksi haluta kiittää yritykseni ja minun ympärillä olevaa yhteisöä! Olette yksinyrittäjälle korvaamaton tuki. Viisautenne on saanut minutkin näyttämään viisaammalta! Ja olen myötänne tullut koko ajan rohkeammaksi.
Rautasilta ja sosiaalinen media
Pikkuhiljaan yritän päästä laajempien kokonaisuuksien tekemiseen. Niillä ei välttämättä ole suoraan tekemistä sosiaalisen median kanssa, vaan sosiaalinen media on niissä luonteva ja tehokas työväline. Välinettä soveltaen pääsen katsomaan, mitä asiakas voisi tehdä toisin.
Rautasillan käynnissä olevat projektit
Tällaisia projekteja minulla on nyt käynnissä kolme:
Muotoilua satasella-projektissa tuomme muotoilupalveluita rovaniemeläisyrityksille. Sosiaalinen media on siinä yksi väline, jossa ratkaisemme asiakkaidemme ongelmia ja talkoistammekin niitä. Somen kautta teemme myös asiaamme tunnetuksi.
iPoro-esiselvityshankeessa olen asiantuntijana selvittämässä miten Paliskuntain yhdistyksen neuvontaa ja tiedotusta voitaisiin tehostaa sosiaalisen median avulla. Viestinnällinen taustani tuo tähän syvyyttä, asiat on ajateltava viestin perillemenon kannalta ja mitään ei someisteta vain somettamisen takia.
Jaa Lapin Kesä -videokilpailu julkistetaan tämän viikon perjantaina. Se on Lapin Liiton projekti, jossa yhdistyy matkailulliset ulottuvuudet ja sosiaalisen median suosittelu ja viraalius. Se on myös uskalias konsepti, koska siinä ei ylhäältäpäin ohjailla osallistujia tekemään juuri tietynlaista Lappi-näkemystä, vaan annetaan tekijöille vapaat kädet ja voittajaksikin valitaan se, joka on pystynyt keräämään eniten suosiota sosiaalisessa mediassa. Konsepti on omani, joten on todella jännittävää seurata sen kehitystä kesän aikana!
Rautasilta ja kumppanuudet
Etsin aktiivisesti yhteistyökumppaneita. On paljon projekteja, joita minun ei kannata, tai joita en pysty tekemään yksin. Tässä on meillä kaikilla opeteltavaa: kakun jakaminen ei ole aina helppoa kun sen voisi ehkä ahtaa kokonaan omaan napaansa. Muotoilua Satasella-projekti on juuri tuollaisen yhteistyön kokeilu. Muitakin on. Aina ei ole kivaakaan olla yksin.
Rautasilta ja Lapin Kansa
Kumppanuus Lapin Kanssa on ollut pitkäjänteistä ja antoisaa. Kolumnini on nyt muuttunut kaksi kertaa kuukaudessa ilmestyväksi ja se on hyvä tahti. Syksyllä siihen on tulossa vielä todella mielenkiintoisia mahdollisuuksia tuovia muutoksia. Niistä myöhemmin. Kolumni on myös tuonut tunnettuutta sosiaalisen median mahdollisuuksille. Ja tietysti myös minulle. Kolumneja on nyt ilmestynyt kuutisenkymmentä.
Yhteistyö mediatalon kanssa on muutenkin ollut kiinnostavaa. Itsellänihän on toimittajatausta ja -koulutus. Siellä suunnalla on vielä odotettavissa vaikka mitä!
Rautasilta ja matkailubisnes
Tässä on kilpailu kovaa Lapissa. Näkymät ovat hyvät. Kosketuspintani ja verkostoni matkailubisnekseen ovat ehkä tällä hetkellä hieman akateemiset joten rajapintoja pitäisi saada auki rajummin. Lapin matkailubisnes tuntuu olevan hieman hakoteillä sosiaalisen median kanssa ja uskonkin, että minulla olisi paljon annettavaa. Pitäisi vaan päästä tekemään pidempiä projekteja! Pistemäisiä räpellyksiä on nyt liikaa puolin ja toisin!
Rautasilta ja mikroyritykset
Mikroyritysten kanssa olen Elyn puitesopimuksen avulla päässyt tekemään antoisinta työtä tänä keväänä! Niissä on sosiaalista potentiaalia! Siellä on pörisemässä tällä hetkellä jo muutamia menestystarinoidenkin aihioita. Heidän kanssaan työskentely on myös aina hauskaa ja varsinkin naisyrittäjät tuntuvat ymmärtävän sen, että suhteen luominen asiakkaaseen on tärkeää ja sosiaalisesta mediasta saa siihen hyvän tuen.
Rautasilta ja pullonkaulat ja vastukset
Nostan hattua kaikille niille yrittäjille, jotka saavat sosiaalisesta mediasta elantonsa. Nostan siis hattua myös itselleni. Ei tämä helppoa ole. Olemassaoleva myytti vielä on, että sosiaalinen media on ilmaista ja neuvoistakaan ei kannata maksaa. Saati sitten pidemmästä kumppanuudesta. Jokainen asiakkuus on pitkäjänteisen työn tulosta. Sitä työtä olen tehnyt sosiaalisessa mediassa.
Tässä ollaan viiden vuoden jälkeen. Ei mitään rakettivauhtia, mutta hyvään suuntaan koko ajan. Olen tyytyväinen työhöni ja yrittäjyyteeni. Paremmin tällä kyllä voisi ansaita. En vieläkään ole sillä tulotasolla mistä lähdin kun lopetin palkkatyöni. - May 28, 12(Lapin Kansan some-kolumni 27.4)
”Eihän siellä Facebookissa enää kukaan käy”. Tällaista kuulen nyt usein. Itsellänikin on aina välillä tunne, että se ei samalla tavalla koukuta kuin ennen. Yritys tai organisaatio, joka perustaa Facebook-sivut ei ole enää millään mittarilla edelläkävijä.Minulla muistuu nyt jostakin syystä mieleen ne ajat, jolloin sähköpostia ei ollut vielä kaikilla. Minulla sitä ei ollut ja kadehdin kavereitani, jotka pystyivät pitämään yhteyttä tuolla jännittävällä tavalla. Siitä on nyt reilut parikymmentä vuotta. Nyt en tunne ketään, jolla ei olisi sähköpostia jokapäiväisessä käytössä. Useimmat eivät siitä pidä.Tuoreimmat tilastot Socialbakes-sivustolla kertovat, että viimeisen puolen vuoden aikana suomalaiset ovat perustaneet 80 000 uutta Facebook-tiliä! Niitä on nyt reilusti yli kaksi miljoonaa ja vähän alle kahta miljoonaa tileistä käytetään vähintään joka viikko.Tuo ei näytä hiipumiselta. Mutta kaikki, joka ensin kiihottaa, arkipäiväistyy jossain vaiheessa.Alkuinnostuksessa tuntui, että pelkkä uuteen välineeseen, kuten Facebookiin meneminen muuttaisi asioita. Niinhän ei ole käynyt kenellekään ihmisille tai yrityksille.Arkipäiväistyminen auttaa näkemään keinot ja hyödyt selkeämmin. Perustaisin nyt mielelläni vaikkapa läheiselle Hessun Torin jätteidenkeräyspisteelle oman Facebook-sivun. Sinne voisi kuka vain käydä kertomassa, että piste on täysi ja se pitää tyhjentää. En nimittäin tiedä minne siitä nyt voisi ilmoittaa. - May 14, 12(Lapin Kansan some-kolumni 13.5.)
Rovaniemelle valitaan uusi kaupunginjohtaja maanantaina. Kipparin vaihtaminen on aina suuri muutos. Vaihdon kautta pääsee moni patoutunut muutospaine toteutumaan. Toivottavasti näin käy myös tiedotuksessa.Puolisentoista vuotta sitten havaitsin yhden selvän tulppakohdan. Isot kaavamuutokset olivat tulossa muuttamaan kaupunkikuvaa ja tiedotus hoidettiin aika jäykästi. Jossain netin uumenissa oli joku kysely ja joitain tiedotustilaisuuksia pidettiin kaupungintalolla. Tiedotustilaisuuksissa tuntui olevan läsnä ja äänessä aina samat tyypit.Mietin, että eihän tämä näin voi mennä! Sovin tapaamisen kaupungintalolle ja kerroin siellä ideani nettialustasta, jossa voisi olla kartat, kaavakuvat ja mahdollisuus kommentoida ja tehdä omia ehdotuksia. Alustalla olisi integraatio Facebookiin, joten mahdollisimman moni löytäisi paikalle.No, ehkä ei tarvitse edes sanoa, että idea ei edennyt. Virallinen vastaus oli, että kaupunki valmistelee omaa kommentoinnin mahdollistavaa alustaa, Eipä ole näkynyt. Tuli tunne, että asian haluttiinkin etenevän pienimmän mahdollisen keskustelun taktiikalla.Nyt olemme sitten nähneetjäykästi etenevän keskustelun Lapin Kansan palstoilla. Kaavoituspäällikkö on pahimmillaan kolme kertaa viikossa lehdessä. Yrittäjät saavat tietoa ja vaikutusmahdollisuuksia mielestään huonosti. Ja sitten kaavoituspäällikkö vastaa taas, että kyllähän se tiedotustilaisuus pidettiin ja niin edelleen.Ei tämä näin voi jatkua.Kaupunginjohtajan valinta on tänään maanantaina (14.5.) kello 16.00 lähtien suorassa nettilähetyksessä osoitteessa: - Apr 29, 12
(Lapin Kansan some-kolumni 29.4.)Yritykseni on tulevina kuukausina mediatuottajana parissakin suurehkossa projektissa. Toisessa tuodaan muotoilupalveluita yritysten ulottuville ja toisessa tehdään matkailumarkkinointia videokilpailun muodossa.
Kahta projektia yhdistää niiden suhtautuminen mediaan ja tiedottamiseen: molemmissa perustetaan omat kanavat sosiaaliseen mediaan ja niihin tuotetaan materiaalia itsenäisesti, vailla välikäsiä tai portinvartijoita.
Molemmissa hankkeissa tarvitaan silti näkyvyyttä myös perinteisissä mediakanavissa. Siihen ei kuitenkaan pyritä perinteisillä tavoilla. Näkyvyyttä koetetaan saada tarjoamalla mediataloille ilmaista, mutta kiinnostavaa sisältöä.
Ennen mediatalot olivat kuninkaita ja päättivät puolestamme mille aiheille suodaan julkisuutta. Sitä yksinvaltaa niillä ei enää ole.
Mediataloillahan on toki yhä vahvuutensa jakelukanavissaan ja ammattitaidossaan. Mutta niiden tulot pienenevät nopeasti mediantuotteiden kulutus- ja tuottamistottumusten muuttuessa vieläkin nopeammin.
Kun pitää tehdä enemmän ja pienenevillä resursseilla, toimitetut journalistiset sisällöt tulevat saamaan kylkeensä tasokkaita ja mielenkiintoisesti tehtyjä sosiaalisen median sisältöjä.
Kommenttipalstat eivät oikein täytä taso- tai mielenkiintoisuusvaatimuksia. Siksi uskon että mediatalojen kokeilut yleisön tekemän sisällön lisäämiseksi perinteisen median estradeilla yleistyvät.
Siinä tarvitaan rohkeutta ja uusia ajattelutapoja. Niinkuin eloonjäämistaistelussa aina. - Apr 26, 12
(Lapin Kansan some-kolumni 22.4.)
Amerikkalainen elokuvaohjaaja Jessica Oreck kuvasi vuoden ajan Sallassa poromiesten elämää ja työtä. Elokuvan nimi on Aatsinki -the story of arctic cowboys. Oreck on ammattilainen, jonka edellinen dokumentti kuvattiin Tokiossa.
Oreck tarvitsee nyt 38 000 dollaria elokuvan editointiprosessiin. Oreck kerää rahoitusta amerikkalaisella Kickstarter-sivustolla. Tuotanto ei etsi isoja yksittäisiä summia vaan pieniä. Ja lahjoitus ei ole vastikkeetonta, vaan summasta riippuen lahjoituksellaan saa elokuvan fanituotteita, esimerkiksi lappilaista käsityötä.
Sivustolla on jo tehty ihmeitäkin. Pieni jenkkiyritys on kerännyt viiden miljoonan dollarin edestä ennakkotilauksia Pebble-rannelaitteelle, joka toimii iPhonen tai Android-puhelimien kanssa. Pebble yritti ensin saada sijoittajilta tuotantoon tarvitsemansa miljoona dollaria, mutta ei onnistunut. Nyt se on saanut ennakkotilauksena jo viisinkertaisen määrä rahoitusta!
Suomessa startuppien rahoitus on usein monimutkaista. Esimerkiksi Tekesin rahoituspolitiikkaa kritisoidaan rankastikin. Julkinen rahoitus on virkamiesvetoista päätösten tekijöiden asiantuntemus varsinkin digituotteiden kohdalla on usein kyseenalaistettu.
Entä jos romutettaisiikin osa rahoitusmuodoista ja sidottaisiin ne siihen, miten tuote pystyy keräämään rahoitusta oikeilta asiakkailta? Kun rahoitusta on saatu tietty prosentti Kickstarterin tyyppisien palveluiden kautta, loput taataan julkisesta rahoituksesta? - Apr 16, 12
(Lapin Kansan some-kolumni)
Olen tällä palstalla haikaillut hyperpaikallisia somepalveluita ja luetellut motiiveja siihen miksi Facebook koukuttaa.
Samaan aikaan on Facebookissa kytenyt ja riehahtanut liekkeihin ilmiö, jossa toteutuu molemmat. Ja kaiken lisäksi siellä ovat tuhansittain innokkaina somen passiivisin väestönosa: yli nelikymppiset.
Entisten nuorten Rovaniemi on Facebook-ryhmä, joka on saanut jopa FB:n vastustajia rekisteröitymään palveluun.
Lyhyessä ajassa ryhmään on ladattu valtava määrä paikallista mikrohistoriaa: valokuvia, kertomuksia, yhteyksiä. Se on tuonut yhteen vanhoja ystäviä ja ensi kesäksi on luvassa tapahtuma, jonne odotetaan entisiä Rovaniemen nuoria kaikkialta Suomesta.
Ryhmän ylläpitäjät ovat tunnollisia: kuvat halutaan organisoida helposti löydettäväksi ja tekijänoikeuksia kunnioittaa. Se ei ole helppo tehtävä palvelussa, jonka toiminta, käyttäjät ja käyttötavat eivät juurikaan tue noita päämääriä. Toivottavasti ylläpitäjät jaksavat.
Kyseessä on ryhmä, eikä sivu, joten materiaalin organisoiminen on todella vaikeata. Eikä toisaalta Facebookin Aikajanan hienoja mahdollisuuksia voi käyttää hyväksi. Materiaali nimittäin toimisi todella hyvin nimenomaan Aikajanalla ja sen kautta olisi mukava tutkia materiaalia. Ehkä siirtyminen sivuksi ja laajempaan käyttöön olisi jossain vaiheessa mahdollista?
Joka tapauksessa ryhmä on hieno osoitus somen voimasta. Vastaavan arkisen kulttuurihistorian keräys vaikkapa EU-hankkeen kautta olisi nimittäin kestänyt vuosia ja maksanut kymmeniä tuhansia euroja. - Apr 01, 12
(Lapin Kansan some-kolumni 1.4. 2012)
Mitä voisi hautaustoimisto tehdä Facebookissa? Tähänkin konkreettiseen olen törmännyt pitäessäni some-klinikoita kymmenien yritysten kanssa eri puolella Lappia. Hautaustoimiston tapaus on sieltä hankalimmasta päästä, mutta keskustelun edetessä päästiin varsin hyviin tuloksiin.
Klinikoissa olen lähtenyt palvelulähtökohdasta. Siitä miten Facebookiin voi siirtää palvelua ja asiantuntemusta. Sitten mietimme asiaa liiketaloudellisesta lähtökohdastä. Eli miteni ilmaispalvelu voi tuottaa kassavirtaa ja miten hyvä palvelu on aina myös hyvää markkinointia.
Minusta yritystenkin pitää ajatella yhteisöpalvelunsa ihmisten käyttäytymisen kautta. Tein listan ihmisten Facebook-käyttäytymisen motivaatioista:
Mikä minua kiinnostaa ja miten voin osallistua? Mikä minua innostaa ja mikä voisi inspiroida minua? Miten voin korostaa omaa persoonaani tai ideallipersoonaani? Miten saan helpon yhteyden kavereihin/sukulaisiin/samoin ajatteleviin? Miten voin (vähällä vaivalla) osoittaa ajatusmaailmaani? Mistä saan (joskus) jotain ilmaista tai ekstraa? Mikä auttaa minua toteuttamaan itseäni?
Julkaistuani listan sain sain välittömästi kritiikkiä. Sen mukaan listani on yltiöidealistinen. Kritiikin mukaan ihmiset haluavat yhteisöpalveluissakin yrityksiltä vain alennuksia, kilpailuja ja ilmaista tavaraa. Kaikki muut satsaukset ovat ajanhukkaa.
Vastakkainasettelu on ehkä liian yksiviivainen. Kysymys on sadan metrin pikajuoksun ja ultramaratonin eroista. - Mar 25, 12(LAPIN KANSAN SOMEKOLUMNI 25.3. 2012)Hyperpaikallisuus voi olla sosiaalisen median seuraava megatrendi. Nyt en puhu palveluista, jotka tähtäävät kehittäjiensä miljoonatuloihin, vaan palveluista, jotka ovat pieniä ja intiimejä, mutta koukuttavia.Kehittelen tähän pari ideaa.Menneen Rovaniemen videoyhteisö. Rovaniemeä on kuvattu paljon. Olisi hienoa, jos vanhat kaitafilmit ja VHS-kasetit saisivat uuden elämän nettiyhteisössä. Se innostaisi muistelemaan ja jakamaan myös kirjallisia muistoja: paikkoja, tunnelmia, miljöitä, joita ei enää ole. Yhteisö voisi liittää niihin myös karttatietoja, valokuvia, ääninäytteitä. Uskon että yhteisö olisi varsin vilkas ja suosittu.Latuyhteisö. Keskustelua laduista, reiteistä ja kunnossapidosta. Rovaniemen kaupungin latukarttapalvelu on luvattoman huono ja teknisesti vanhentunut. Homman voisi hoitaa yhteisön turvin. Ladut herättävät aina intohimoja ja intohimoinen latukeskustelu kuvineen, videoineen ja parannusehdotuksineen voisi herättää turistienkin huomion.Rollaattori 2.0 Muistatteko tämän mainion ja erilaisen matkaoppaan? Tästä on varmain jossain jo puhuttukin, joten Rollaattorin tekijänoikeudet omaavat ihmiset huomio! Teidän juttunne pitäisi ”sosialisoida” ja tuoda nettiin niin, että kuka tahansa voisi lisätä omia trollaattorijuttujaan! Tästäkin voitaisiin kiinnostua muuallakin.Tässä näitä noin aluksi. Pitäisiköhän ihan ensimmäisenä perustaa yhteisö, joka miettii uusia hyperpaikallisia yhteisöpalveluja?Lataa e-kirjani "Siltapalkkeja" iPadiisi iBookstoresta alla olevasta linkistä!
- Mar 18, 12Lapin Kansan somekolumni 18.3. 2012
Facebook on sosiaalisen median jätti, palvelu, joka on liioittelematta muuttanut koko internetin. Ja kun muuttaa internetiä, muuttaa maailmaa.Facebookissakin, internetissä internetin sisällä, on ongelmana informaation määrä. Välillä tuntuu, että sieltä saa uutisvirtaansa mitä sattuu tai tärkeät viestit katoavat virtaan tai eivät päädy sinne ollenkaanKysymys on Edgerankistä, Facebookin algoritmistä, joka koko ajan arvioi, mikä on kullekin käyttäjälle tärkeää. Tärkeäksi lasketaan se materiaali, johon käyttäjä tai hänen verkostonsa on reagoinut. Sellaiset kaverit tai organisaatiosivut, jotka eivät herätä reaktioita jäävät taka-alalle uutisvirrassa. Se on huomiotaloutta, joka on siis hiipinyt myös kaverisuhteisiimme. Tai ehkä se on siellä aina ollutkin.Moni kokee ongelmaksi myös tykkäämisen. Sivustolla on sisältöjä, joita olisi kiinnostavaa seurata, mutta joista ei välttämättä haluaisi tykätä.Näihin ongelmiin on nyt ratkaisu. Facebook on tuonut käyttäjille helppokäyttöiset listat. Minkä tahansa organisaatiosivun (tai henkilöprofiilin) voi nyt liittää omiin listoihin ja tämä ei edellytä tykkäämistä. Henkilöprofiileista saa silloin listalleen julkiset päivitykset ja organisaatiosivuilta kaikki.Itse olen kerännyt esimerkiksi listan tiedotusvälineistä Facebookissa, jonka kautta voin seurata uutisia. Ammatillisella puolella listalla ovat mm. asiakkaani ja esimerkiksi Lapin matkailukeskukset ja kilpailijani. Julkisia listoja voi myös tilata.
(Aiheesta käytiin mielenkiintoinen keskustelu lauantaina Rautasillan Facebook-sivulla) - Mar 12, 12Lapin Kansan some-kolumni 11.3. 2012Oletteko kuulleet afrikkalaisesta henkilöstä nimeltä Kony? Jos ette, niin käykääpä kysymässä teini-ikäisiltä lapsiltanne. He luultavasti ovat. Itsekin näin tuon nimen ensimmäistä kertaa pari päivää sitten tyttäreni Facebook-seinältä. Siellä oli myös video.Kony ei ole rap-artisti tai uusin teinisensaatio, vaan ihmishirviö ja sotarikollinen. Hänestä tehdään nyt kuuluisaa, että hänet voitaisiin pysäyttää, pidättää ja tuomita.Valtavan viraalikampanjan takana on organisaatio nimeltä Invisible Children. Nimi tulee siitä, että Kony pakottaa lapsia armeijaansa ja paljon pahempaakin. Sosiaalinen media on keino, jolla Konysta tuli maailmankuulu neljässä päivässä. Videon on katsonut jo yli 40 miljoonaa ihmistä!Valtavan, julkkiksia hyödyntävän viraalikampanjan taustoja on tosin jo kyseenalaistettukin.Tapaan työssäni silloin tällöin päättävässä asemassa olevia ihmisiä, jotka yhä pitävät sosiaalista mediaa muotina, jota ei tarvitse ottaa huomioon ja joka on kohta ohi. Osa heistä on tietysti hämmennyksissään uuden edessä. Osa tuntuu oikeasti kuvittelevan, että hyvävelikerhot ja sullemulle-jako voi jatkua kulissien takana. On kuin Arabian kevättä ei olisi ollutkaan.Toistaiseksi sosiaalisen median vallankumous on ollut vähän epätasa-arvoinen. Sen voimaa ovat käyttäneet ne, joilla on varaa teknologiaan. Mutta näyttää siltä, että köyhimpiin maihin internet-teknologia leviää kovaa vauhtia kännyköissä ja siellä hypätään tietokonevaihe kokonaan yli.Mitä meillä tehdään? Jarrutellaan? Pidetään nettiyhteyksin rakentamista liian kalliina? Tätä kehitystä ei ole varaa jättää hyödyntämättä. Herätkää ja jakakaa tietoa!
EDIT 12.3. Tässä Tuija Aallon kirjoittama taustoitus siitä, miten kampanja luotiin - Mar 06, 12
Ei ole yritysten elämä enää helppoa. Tai ainakaan markkinointi. Muinoin riitti, että vei kottikärryllisen rahaa mainostoimistolle ja pukkasi tyhjän kärryn takaisin. Sitten odotettiin, että ovipumppu käy.
Nyttemmin monet menestyivät tekemällä Facebookiin näennäisläsnäoloa ja houkuttelemalla uusia faneja lyhyillä kampanjoilla. Enää sekään ei onnistu.
Nyt yritysten pitää tehdä tarinoita. Ihan itse. Kukaan ei usko enää mainosviestiin, mutta kaikki kuuntelevat kaverin kertomuksia. Ja kaveri voi olla myös yritys. Yrityksen FB-kaverit ovat tilastojen mukaan kaksi kertaa uskollisempia kuin normiasiakkaat.
Maaliskuun lopussa Facebookin organisaatiosivujen luonne muuttuu. Muutos ei ole pieni. Yritysten pitää tehdä tarjonnastaan tarinoita ja kuvia. Organisaatiot saavat kaksipalstaisen aikajanan johon voi sisällyttää yrityksen koko historian. Yritykset saavat privaviestit.
Menestykseen tarvitaan tarinankerronnan taitoja. Onneksi lappilaisilla yrityksillä on siihen erityistä potentiaalia.
Tarinankerrontakaan ei silti riitä uuden Facebookin sisällöntuotannossa. On oltava valmis ottamaan vastaan myös asiakkaiden tarinoita. Ne voivat olla yllättäviäkin. Niistä on osattava oppia.
Uusi Facebook tarjoaa paljon muutakin. Itse odotan ensimmäistä Facebookissa kehitettyä kansalaisaloitetta. Torstaina hyväksytty laki edellyttää, että jos lakialoitteella on 50 000 kannattajaa, se on käsiteltävä eduskunnassa. Facebook voisi olla niiden kehittelyyn ihanteellinen. - Feb 26, 12(Lapin Kansan somekolumni 26.2. 2012)Minä olen tietokirjailija. Tai miten sen nyt ottaa. Tein interaktiivisen e-kirjan näistä Lapin Kansassakin ilmestyneistä teksteistäni, muutamasta presentaatioista ja parista videosta ja annoin sen jakoon Applen omaan kirjakauppaan. Sieltä sen voi ladata iPadille.Olin aivan ensimmäisiä suomenkielisen kirjan kauppaan itse julkaisseita ja pääsin jopa hetkeksi ladattujen ilmaiskirjojen top-listalle. Voisin kuvitella, että esimerkiksi bloggarit tarttuvat uuteen mahdollisuuteen pian innokkaasti.Yrityksillä on myös mahdollisuus esitellä tarinaansa e-kirjana. Etenkin matkailuyrityksillä voisi olla materiaalia: tarinoita, kuvia ja videoita. Niistä voisi rakentaa kirjan lisäarvoksi asiakkaalle tai markkinointiin ja jakelun hoitaa Apple.Mullistuuko kustannusala kun kuka tahansa voi sähköisesti julkaista ja löytää jakelutien kirjallisille tuotoksilleen? Kyllä ja ei.Lehtienkin julkaisijoille sosiaalinen media ja kansalaisjournalismi aiheuttavat paljon muutosta ja miettimistä. Eivät ne silti vielä korvaa sanomalehteä sen omalla erityisalalla. Tätä kolumniani lukee blogistani muutama sata, mutta lehden sivulla teksti tavoittaa helposti tuhannet.Omatekoinen sähköinen kirja kätevine jakeluteineenkin, tavoittaa yleensä vain oman verkoston. Siltapalkkeja-kirjanikin on siten tavallaan osa heimoviestintääni.Niinpä toista kirja-ideaa olen tarjonnut oikealle kirjankustantajalle. Ei se(kään) ala vielä ole kuollut.Siltapalkkeja komeili muutaman päivän kymppi kärjessä-listalla. Nyt sijoitus lienee jossain viidenkympin hujatteilla. Yritykset: jos haluatte tuottaa yrityskirjanne iPadille: ottakaa minuun yhteyttä!
- Feb 20, 12Jouduin toimeksiantoa varten käymään läpi lappilaisten matkailukeskusten verkkosivuja. Tulin hyvin surulliseksi.
Sivut on tehty usein hankerahoilla, nähtävästi ison yrittäjärypäksen komiteapäätöksillä ja varustettu kovin hämärällä toiminta-ajatuksella.
Sivuja vaivaa logotuputus ja ilmeisesti hakukoneoptimointiammattilaisten jähmeät opit. Tuli tunne, että sivut on tehty hakukoneita, ei ihmisiä varten. Asiakaslähtöisyyden sijaan sivustot ovat datakaatopaikkoja.
Modernin sivun täytyy palvella asiakasta. Asiakas haluaa löytää, ei etsiä hänelle tärkeät tiedot ja palvelut.
Sosiaalinen media on integroitumassa kaikkeen digitaaliseen viestintään: tiedon on löydettävä sen tarvitsija, eikä toisinpäin.
Tässä auttaa sosiaalisen median digiviestintään tuoma tuoma heimo-käsite. Esimerkiksi perheessä jyllää monta heimoa ja lomapaikkaa valittaessa on kaikilla sanansa sanottavana. Jos sivulta ei pysty hahmottamaan, miten esimerkiksi perheen lumilautaheimolainen tai ekomatkaaja otetaan kohteessa huomioon, toisen kohteen netisaitille päästään yhdellä hiiren klikkauksella.
Kohdesivujen on opittava muutakin sosiaalisesta mediasta: asiakasta on kuunneltava, asiakkaan materiaali on parasta markkinointia ja sivun aineisto on tehtävä niin, että se lähtee myös jakoon käyttäjän omalle heimolle.
Lapin matkailuyrittäjät kuunnelkaa: logojen ja yritysnäkyvyytenne sijaan miettikää miten voitte jo digitaalisesti palvella asiakkaitanne! Sitä asiakkaanne nyt haluavat.
(Rautasillan/Eero Leppäsen kootut bloggaukset ja presentaatiot 8 kuukauden ajalta nyt iKirjassa nimeltä Siltapalkkeja. Löytyy Applen iBookstoresta ja toimii vain iPadissä)
-
Wall
- Flipboardilla voi nyt http://flip.it/mansy koota, nimetä ja julkaista oman lehden. Ja sen voi myös tilata!
- Ensimmäisessä yleiskolumnissani on tulevan kirjan teemoja. Muokkaatko sinä työtäsi vai toisinpäin?
- Eli FB:n antamat luvut Sivuille ovat olleet vääriä. Aika paha.
- Näillä mennään ja tullaan.
- Facebook-kilpailuasiaa tää juttu kyllä enemmän sekoittaa kuin selventää, mutta muuten ihan hyvää läpändeerusta.
- Uskotko maksumuureihin? Kuka suomalaisista mediataloista tekee journalististen sisältöjen Spotifyn? Talentum?
- Netflix tykkää ehdotuksestasi ja Kärpät linkkaa kovalevylleen. Opetelkaa perusasiat. Ei se ole vaikeeta! http://www.savonsanomat.fi/urheilu/jaakiekko/satasta-pain-seinaa-oulun-karpat-kompuroi-urakalla-somessa/1288899
- Lapin Kansassa tänään julkaistu kolumnini ja sen jälkikirjoitus.
- Rautasillan Google+ -tili on nyt poistettu. Se oli ensimmäisiä suomalaisia yrityssivuja palvelussa. Siihen sen uroteot sitten loppuivatkin. Mistä sometileistä sinä olet viimeisen vuoden aikana luopunut?
- Tämän vuoden siis perehdyn verkkojournalismiin ja journalismin tulevaisuus on (kirjani aiheiden lisäksi) teemani. Kiinnostaako se teitä? Sosiaalisen median on mielestäni nyt integroiduttava ja pelkästään somesta puhuminen aivan kuin se olisi itsenäinen saareke, ei enää kiinnosta minua. Mutta jos alan kirjoittaa enemmän Uudesta Työstä (kirjan aihe) ja Uudesta Journalismista, mitä te siihen sanotte?
- Entäpä jos lähtisi kokonaan Facebookista? Oletko koskaan harkinnut? Tässä kymmenen puoltavaa syytä lähtöön.
- Rautasilta jäädytetään vuodeksi. Mistä on kysymys? "Olen jo pitkään palanut halusta päästä tekemään, en ”pelkästään” puhumaan! Nimenomaan tekemään jotain pitempää duunia, kenties jopa porukassa."
- Joko sinä poistit Instagram-tilisi?
- Onko yrityksesi paikkatiedot Facebookissa kunnossa? Parasta olisi, sillä FB:n mobiilisovelluksen "nearby" -toiminto tuo sinulle asiakkaita! Onko Foursquarentappaja? http://mashable.com/2012/12/17/facebook-nearby-mobile/
- Sosiaalisen median seuraava askel: tuote on itsessään media.
- Seminaariesitys kannattaasuunnitella myös viraalilevitys mielessä. Tässä Johanna Janhonen (Piilotettu aarre) avaa käyttämääni tekniikkaa hyvin ansiokkaasti.
- Tiimit-Resurssit-Koulutus. Tästä puhuin Helsingissä tänään.
-
Tweets
- Työaihella jatketaan Lapin Kansan kolumnissa. http://t.co/w8052POYps
- Kolumnissani työllistymisaihetta ja nuorten töitä ja... Lukekaa ihmiset! http://t.co/xesz2dqz0z
- Cava Interactive avaa Hesarin maksumuurin! Tai ainakin sen miten se syntyi. Erittäin mielenkiintoista! http://t.co/AfdpFawTgwMay 22, 13 from web Reply, Retweet, Favorite
- @liljajan keskusteletko twitterissä itsesi kanssa?. : )
- At The Miami Herald, tweeting’s about breaking news in the a.m. and conversation in the p.m. http://t.co/S7XKZ3DQgZ
- Me ollaan hävitty tää peli. #yleesc
- Siis. Tykkäsin kovasti Suomen kommentaattoreista! Aivan hyvät läpät@! #yleesc
- @katjakarki ohmygood!
- Norja on aika Bond , #yleesc
- RT @KristaSiegfrids: Alcohol is free... SO TIME FOR A WILD GREEN ROOM DANCE PARTY WITH ROBIN!!! #greece #yleesc #teamdingdong
- Alkoholi. On ilmaista! #yleesc aina vahva teema!
- Juonto tässä #yleesc on kiva, RT jos oot samaa mieltä!
- Bonnie Tyler. I do not believe in you anymore! #yleesc
- Tenhoavan omituinen mainittu! #yleesc
- @saurau eiks tää oo susta tylsä?
-
Info
- Summary
Eero Leppänen Viestinnän ja sosiaalisen median asiantuntija. Taiteen maisteri. Journalisti. Mediakouluttaja vuodesta 1991. Viestinnän ammatillinen opettaja Yrittäjä vuodesta 2007.
Vuoden 2013 olen tekemässä sanomalehti Lapin Kansan verkkoa.Syksyllä 2013 ilmestyy Docendon kustantamana kirja: Uuden yöelämän aakkoset -Kuinka saat työn josta tykkäät! Kirjoitan sitä yhdessä Katleena Kortesuon kanssa.
Koulutan ja konsultoin yrityksiä ja työyhteisöjä. Luon sosiaalisen median konsepteja ja kampanjoita. Autan yhteisöjen ja verkostojen rakentamisessa.
rautasilta@me.com +358 40 51263 91Sitten se pitempi versio: Olen opiskellut kirjallisuutta, filosofiaa, taidehistoriaa, audiovisuaalista mediakulttuuria. Olen Jyväskylän yliopiston kasvatteja ja Lapin yliopiston alumni.
Työhistoriaani kuuluu päätoimittajuutta ja linjanvastaavan hommia. Olen opettanut päätoimisesti mediaa 16 vuotta ja sivutoimisesti siihen vielä kolme vuotta päälle.Specialties: Journalism. Editing. Dv-camera. Writing. Blogging, social media, friendtrepreneur
Experience- Dec 2012 - PresentOnline News editor / Lapin Kansa
- Apr 2007 - PresentCommunications and social media expert / Rautasilta
- Aug 1997 - Apr 2006Teacher of media / Rovala-Opisto
- Aug 1991 - Jul 1997Teacher of tv-broadcasting / Lapin Opisto
- Jan 1988 - Dec 1990Editor in Chief / Jyväskylän Ylioppilaslehti
Education- Oulun ammatillinen opettajakorkeakoulu
- University of Jyväskylä
- University of Lapland
Additional Information-
Websites:
-
Videos
-
Uploads
-
Sijaintini
- Rovaniemi, Lapponia, Finland
